Maistetut

The Macallan 18 yo Fine Oak 43%

The Macallan 18 yo Fine Oak on viski, jonka hintaa voi pitää ilmapuntarina viskibuumin tilasta. Sitä sai maailmalta vielä keväällä 2012 halvimmillaan alle 90 eurolla, mutta kevääseen 2014 mennessä pullon hinta oli noussut jo yli 160 euroon.

Fine Oak -sarjan tyylille uskollisena myös tämä 18-vuotias on sekoitus, joka yhdistelee kolmea tynnyrityyppiä: eurooppalaisia ex-sherrytynnyreitä, amerikkalaisia ex-sherrytynnyreitä ja amerikkalaisia ex-bourbontynnyreitä.

Oman kokemukseni mukaan Macallan on parhaimmillaan sherrytynnyreissä kypsytettynä. Tällaiset tynnyrikikkailut peittävät vain sen tosiasian, ettei Macallanilla ole ollut hyviä ex-sherrytynskiä riittävästi jemmassa (syynä on tietysti niiden bourbontynnyreitä reippaasti korkeampi hinta).

Ja kun kaikki tuotanto menee kaupaksi kovalla rahalla, mitäs väliä sillä on, missä se viski on maannut.

The Macallan 18 yo Fine Oak

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, ruohoa ja tuoretta heinää. Apilankukkaa, metisyyttä, parfyymisyyttä. Kevyt ja makea, yllättävän tamminenkin – tietty puisevuus paistaa läpi. Hiukan öljyinen vaikutelma, puhdistusainetta ja huonekaluvahaa. Mukava vaniljaisuus, aavistus minttua, mietoa sitrusta. Toffeeta. Melko särmätön kokonaisuus.

Maku: Maltainen ja melko öljyinen. Tuore ruoho korostuu, samoin tietty saippuaisuus. Tuoksusta tuttu metisyys ja toffeemaisuus ovat ilmeisiä, samoin ärhäkkä tammisuus ja vanilja. Kookosta ja omenaakin löytyy. Makeus on sokerista. Mausteitakin voi poimia, ainakin minttua ja salviaa. Suutuntuma on pehmeä, mutta tanniineista huolimatta ei kovin intensiivinen. Jälkimaku on jo purevan tamminen. Se on myös kirpeän appelsiininen, heinäinen, maltainen ja korkeintaan keskipitkä. Teetä muistuttava karvaus jää suuhun lopuksi.

Arvio: Selvästi vaatimattomampi tapaus kuin muistin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Karuizawa 28 yo 1983/2012 Noh 57,2%

Karuizawa lienee Japanin legendaarisin tislaamo. Se perustettiin vuonna 1955 ja toiminta alkoi heti seuraavana vuonna. Ensimmäisen single maltin se toi myyntiin 1976. Suosio räjähti viimeistään siinä vaiheessa, kun tislaamo lopetti toimintansa 2000 ja suljettiin lopullisesti 2001.

Nyt tislaamorakennusten omistus on käsittääkseni Kirin-yhtiöllä, mutta toiminta ei ole alkanut uudelleen. Kaikki jäljellä olevat tynnyrit ovat brittiläisen Number One Drinksin hallussa, ja viimeisistä pulloista on järjestetty jo arvontojakin. Tynnyreitä säilytetään Chichibun tislaamon varastossa.

Olen maistanut tähän mennessä vain yhden Karuizawan, ikämerkitsemättömän Spirit of Asaman – josta kyllä pidin kovasti. Toisena Karuizawana kohtaankin sitten hiukan kuuluisamman pullotteen, Noh-sarjassa vuonna 2012 julkaistun sherrymonsterin tynnyristä 7576.

Noh eli nogaku viittaa klassiseen japanilaiseen musiikkiteatteriin, jota miehet ovat harjoittaneet 1200-luvulta saakka (suomeksi sen transkriptio on nō). Pullojen etiketeissä on kuvia teatteriin liittyvistä varusteista, naamioista ja puvuista.

Karuizawa 28 yo 1983/2012 Noh

(57,2%, Number One Drinks, Noh Whisky, 1983–2012, Sherry Butt, Cask No. 7576, 571 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja öljyinen. Upea tammisuus. Eucalyptuksen sävyjä, seetriä, minttua. Pähkinäisyytä, nahkaa. Runsas suklaisuus, vaikuttava mausteisuus, yrttisyyttä ja mausteita. Jumalainen tuoksu, ei voi muuta sanoa. Mustaherukkaa, vadelmaa, herukanlehteä. Luumua ja taatelia, seesamiöljyä, tuoretta sikaria. Tätä voisi haistella loputtomiin! Vesilisä irrottaa lakritsia ja viikunaa.

Maku: Erittäin öljyinen suutuntuma, upea suklaisuus ja suunnaton sherryisyys. On hieno. Pehmeää luumua ja taatelia leikkaa tammisuus, joka tuo reippaasti mausteisuutta. Eucalyptusta, kahvia, saksanpähkinää, herukkaisuutta, lakritsia, tupakkaa. Taittuu todella tummaksi, paahtuneeksi ja intensiiviseksi. Jälkimaku alkaa tammen ja makean sherryn komennossa, kunnes espresso, yrtit ja tumma suklaa tulevat kuvaan mukaan. Herukkainen finaali on järjettömän pitkä. Vesilisä tuo mustaa teetä ja hienoa pähkinäisyyttä.

Arvio: Loistelias viski. Maku jää ehkä pisteen tuoksusta, mutta se ei merkitse tässä kokonaisuudessa oikeastaan enää mitään. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whiskynotes 93/100. Dramming 90/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 6).

Glengoyne 14 yo 1999/2013, Malts of Scotland 54,3%

Nyt maistelussa on vuoden 1999 Glengoyne-tuotantoa, jonka Malts of Scotland on pannut pulloon 2013. Oma vaatimaton kokemukseni nuorehkoista Glengoyneista on sen sorttinen, että vastaan voi tulla melkein millaista viskiä tahansa.

Tässä tapauksessa neljäntoista vuoden kypsytysaikaa voi pitää luontevana, kun viski on päätynyt vain hogshead-kokoiseen ex-sherrytynnyriin. Siinäkin voidaan mennä jo rajoille, jos kyseessä on first fill. Värin perusteella mahdollisesti on.

Glengoyne 14 yo 1999/2013, Malts of Scotland

(54,3%, Malts of Scotland, 7/1999–10/2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13044, 247 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Sherryinen ja marjaisa. Erittäin suklainen. Kuningatarhilloa, siirappia, luumua, kahvia, hiukan rusinaa. Tammisuus on makean vaniljaista, mutta erottuu selvästi. Houkutteleva kokonaisuus, vaikkei kovin jykevä olekaan. Vesilisä erottelee makeahkoa sitruksisuutta ja tiettyä keksimäisyyttä.

Maku: Suklaata ja makeaa sherryä. Melkein PX-fiilistä. Marjaisuus on pinnassa, mustikat ja vadelmat etenkin. Suklaisuus on makeaa ja runsasta, vaikka viskin runko ei ole mitenkään tuhti. Mukava mausteisuus tulee tammen kyydissä, leikkaa nätisti makeutta. Siirappi ja kinuski saavat seurakseen anista ja maustepippuria. Luumu ja digestivekeksit maistuvat. Jälkimaku on varsin mausteinen ja tamminen, tanniineja riittää. Kahvinen ja hiukan kitkerä vaikutelma korostuu. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä heikentää runkoa herkästi mutta lisää kahvisuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkullinen sherryttely, joka saisi jatkua jälkimaussa vielä pidempäänkin. 86/100

Glenrothes 2001/2014, 43%

Kotimaiseen monopolimyymälään saapunut Glenrothes 2001 on käsittääkseni kolmas virallinen 2001-julkaisu. Aiemmat 2001-pullotteet on saatu vuosina 2012 ja 2013.

Glenrothesin tapa merkitä tarkat päivät etikettiinsä on kieltämättä hämäävää. Checked- ja Approved-merkinnät ovat päivätasolla mutta pullotusajankohta on pelkästään vuositasolla. Sen takia viskin ihan tarkkaa ikää ei voi tietää.

Joka tapauksessa tiedetään, että tynnyrien hyväksymisen jälkeen Glenrothes siirtää niiden sisällöt suurempaan astiaan, jossa viskiä naitetaan melko pitkään. Tässä tapauksessa marriage on kestänyt vähintään puolitoista vuotta. Ihan normaali liiton kesto – mäkihyppääjälle.

Glenrothes 2001/2014

(43%, OB, checked 25.5.2001, approved 16.6.2012, bottled 2014, 70 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen, hunajaisen makea. Hiukan ummehtunut, mutta aukeaa lasissa vähitellen. Runsas tammisuus, tuore ja melko mausteinen. Kovia toffeekarkkeja, paahtovanukasta, appelsiinimehua, aamupuuroa. Hyvin glenrothesmainen, tislaamon nykytyylin mukainen. Maltaisuus on hiukan lenseää, siksi tämä ei kolahda kovin lujaa.

Maku: Maltainen ja tuoreen tamminen perusmaku. Suutuntuma on öljyinen mutta silti tekstuuri on ”väljä”, jopa aavistuksen vetinen. Vaniljaa ja hunajaa, makeaa appelsiinia, maitosuklaata. Tammen mausteisuutta, sitruksisia ja happamia nuotteja (mustaa teetä). Jälkimaku on mukavan kinuskinen ja miellyttävän tasapainoinen, paras osa koko viskiä. Mutta hunajainen, kermainen ja toffeemainen finaali jää valitettavan lyhyeksi.

Arvio: Tyypillinen nuorehko speysider, jota ei ehkä erottaisi sokkona monista ikätovereistaan. Mukava jälkimaku jäi sentään mieleen. 82/100

Caol Ila 19 yo 1991/2011, Cooper’s Choice 46%

Brian Crook perusti The Vintage Malt Whisky Companyn vuonna 1992. Cooper’s Choice on sen sarjoista tunnetuin, ja nyt käsissä on jännittävä Caol Ila: viski on peräisin tynnyristä, joka on täytetty vuotta ennen kuin itse pullotusyhtiö on perustettu.

Caol Ila 19 yo 1991/2011, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 1991–2011, Refill Sherry Butt, Cask No. 923, 570 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savua ja vaniljaa. Erottuva rikkisyys, joka pysyy kuitenkin siedettävänä. Hunajaa, toffeeta, veriappelsiinia. Kuivakka, melkeinpä puiseva tammisuus. Katajaisuutta ja suolaisuutta, hiukan oliiviöljyä. Hiukan vaatimaton kokonaisuus.

Maku: Erittäin vahamainen suutuntuma, muistuttaa oliiviöljyä. Kuiva savuisuus ja paksu rikkisyys. Tammisuus on vaniljaista ja mausteista, mutta edelleen varsin puisevaa. Katajaisuutta ja minttua, pientä pippurisuuttakin löytyy. Kermatoffeeta on runsaasti, ihan pieni lakritsi on myös havaittavissa. Jälkimaku on täynnä puisevaa tammea, kynttilämäistä vahaa, pehmeää turvesavua ja makeaa rikkisyyttä, suolaisuutta ja sitruunaa. Perusilme ei kehity, vaikka rikkisyys hellittääkin hiukan lasissa.

Arvio: Alitti odotukset selvästi. Rikkisyys dominoi eikä tammi ole tasapainossa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Port Charlotte 11 yo 2001/2013, Malts of Scotland 58,2%

Havahduin saksalaisen Malts of Scotlandin julkaisuihin nimenomaan Port Charlotten kautta. Moni varhainen, nuori ja ylistetty Port Charlotte -pullote oli nimenomaan heidän pullottamaansa tavaraa. (Esimerkkeinä vaikkapa tämä ja tämä.)

Nyt käsissä on vähän myöhemmän ajan Port Charlottea, tislattu toki jo 2001 mutta pullotettu vasta 2013. Tuote on peräisin ex-sherrytynnyristä (sherry hogshead).

Port Charlotte 11 yo 2001/2013, Malts of Scotland

(58,2%, Malts of Scotland, 12/2001–10/2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13052, 292 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Savuinen ja kumisaapasmainen. Moottoriöljyä ja tervaa. Lihaisa, sherryinen ja makea. Hapanimeläkastiketta, kosteata hedelmäkakkua. Suolainen ja merileväinen vivahde, yskänpastilleja ja ruutia. Todella paksu turpeensavu, iso viski on kyseessä. Vesilisä tuo lakritsia ja hiukan hapanta suklaisuutta.

Maku: Iso sherry, iso savu! Kolossaalinen. Tervainen ja turpeinen. Salmiakkia, tervaleijonaa, tummaa liköörimäisyyttä, yrttejä. Öljyinen ja paksu suutuntuma, tammisuus tuo purevuutta. Viski ei anna armoa, sherry potkii kumisaappailla, ruuti käryää. Appelsiinia, suklaata, pippuria. Jälkimaku alkaa tervaisena ja turpeisena, makeutuu sherryiseksi ja liköörimäiseksi. Kehittyy tammen, ylikypsien hedelmien, tumman suklaan, vahvan kahvisuuden ja yrttien kanssa pitkään, syntyy hieno finaali. Vesilisällä hedelmäisyys korostuu, limetti ja vihreä omena tulevat selvästi esiin.

Arvio: Jättiläinen. Hirviö. Savuinen, armoton sherryjyrä, täysin hienostelematon. Hiljaiseksi vetää. 88/100

Talisker Dark Storm 45,8%

Talisker toi vuonna 2013 myyntiin Stormin, ja kuluttajan hämmentämiseksi se lanseerasi samana vuonna tax free -myyntiin vielä Dark Stormin.

Storm on omasta mielestäni varsin oivallinen NAS-viski. Mutta miten tämä Dark Storm eroaa siitä? Ainakin sen verran, että Dark Stormiin on käytetty ex-bourbontynnyreitä, jotka on voimakkaasti hiilletty.

Hiiltäminen ei sinänsä tuo viskiin savuaromia, vaan menetelmää käytetään yleensä käytettyjen tynnyrien elvyttämiseen. Hiillettyjen tynnyrien käyttö lisää herkästi viskin makeutta.

Talisker Dark Storm

(45,8%, OB, NAS, Travel Retail Exclusive, Heavily Charred Casks, 2013, 100 cl)

Tuoksu: Makea ja paahtunut. Runsas turvesavu, pistävä ja melko lihaisa. Ylikypsiä hedelmiä, luumua ja appelsiininkuorta. Karamellisoitua sipulia, paahdettua paprikaa. Paahtoleipää, kahvisuutta, tummaa suklaata, halvaa. Makea lääkemäisyys. Runsas ja imelä kokonaisuus.

Maku: Makea ja maltainen, turvesavuinen ja hedelmäinen. Turve tuntuu rajumpana kuin tuoksussa. Karamellisoitunut vaikutelma, poltettua sokeria ja ylikypsiä hedelmiä, makeaa appelsiinia ja karamellipossua. Suolaisuutta. Tammisuus maistuu raa’an tuoreena, voimakkaana ja mausteisena. Pippuri on intensiivinen, vanilja ja hunaja pehmentävät. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja salakavala, pippuri alkaa purra verraten myöhään. Jälkimaku on suolainen, savuinen, makean turpeinen, tanniininen ja hiukan hunajainen, vähintäänkin keskipitkä. Ja oikein kunnolla on mustapippuriakin mukana.

Arvio: Makealta tuoksuva mutta rajun turvesavuinen ja suolainen Talisker. Ei paha. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 2). Whisky Magazine 84/100 (Neil Ridley), 85/100 (Rob Allanson).

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Nyt on käsissä taas vaihteeksi McGibbon’s Provenance -viskiä. Se on siis yksi niistä Fred Laingin haltuunsa saamista pullotesarjoista, kun perheyhtiö Douglas Laing ositettiin veljien kesken viime vuonna.

Tämä keväällä 2013 pulloon päässyt Glen Keith on viettänyt 15 vuotta ex-bourbontynnyrissä (refill hogshead).

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Winter 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9655, 70 cl)

Tuoksu: No nyt on jyvää! Räikeän viinamainen jyväisyys tuntuu heti. Vaniljaa ja sitruunankuorta, omenaviineriä. Jotenkin hikinen. Rasvaa ja suolaa. Tuore tammisuus leijuu kaiken yllä. Outo kokonaisuus. Huonekaluvahaa, banaania, erikoisi yhdistelmiä. Melko ilkeä tuoksu, vaikka aukeaakin lasissa paljon.

Maku: Pehmeä suutuntuma ja miellyttävä raikkaus ovat vahvasti ristiriidassa tuoksun kanssa. Makeaa päärynää, persikkaa, vaniljakastiketta, kermaisuutta. Tämähän on ihan maistuvaa! Jyväisyys tuntuu vain taustalla, eikä edes tuoksun kirpeä sitruuna korostu. Viineriä, digestivekeksiä, muroja. Aavistuksen tunkkainen. Jälkimaku alkaa makean vaniljaisena ja runsaan mausteisena, sitten tulevat tammisuus ja kermaisuus. Lopussa vielä terävä jyväisyys nostaa päätään, mutta onneksi finaali ole kovin pitkä.

Arvio: Ilkeän jyväiseltä tuoksuva mutta pehmeän kermaiselta maistuva Glen Keith, oikea outolintu. 81/100

Laphroaig 13 yo 2000/2013, Malts of Scotland 57,8%

Saksalainen Malts of Scotland on onnistunut valitsemaan vuosien saatossa Islayn tislaamoista itselleen erinomaisia tynnyreitä. Etenkin varhaiset Port Charlottet löivät monet ällikällä.

Nyt maistelussa on Laphroaigia miniatyyriversiona: sisältö on kypsynyt hogshead-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä. Voisi arvella, että 13 vuotta riittää jo huomattavaan sherryvaikutukseen, kun tynnyri on ollut vain 238-litrainen. (Yleensähän suositaan kooltaan yli kaksinkertaisia butteja.)

Laphroaig 13 yo 2000/2013, Malts of Scotland

(57,8%, Malts of Scotland, 2/2000–2/2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13010, 243 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Makean turpeensavuinen. Hunajaa, kermatoffeeta, itämaisia mausteita. Kumisaapasta. Merilevää, suolaisuutta. Yskänlääkettä, makeaa ja tummaa. Mineraalisuutta, märkää köyttä, tuhkaa. Makeaa appelsiinia, mangoa, persikkaa. Vesilisä makeuttaa tuoksua entisestään ja tuo vaniljaista tammisuutta esiin.

Maku: Turpeensavuinen, lääkemäinen ja melko makea. Currykastiketta, aasialaista maustesekoitusta. Mineraalisuutta, tuhkaisuutta. Sherryisiä nuotteja, rusinaa ja makeita hedelmiä (aprikoosia). Marsipaania, hunajaa. Melko kevyt body, tasapaino ei täysin pidä. Jälkimaku on melko pippurinen, tumman savuinen, suolainen, tuoreen tamminen, aavistuksen kireä, ei kovin pitkä. Vesilisä heikentää runkoa melko herkästi eikä tuo oikein mitään lisää, ainoastaan korostaa tammisuutta. Vähän tylsä kokonaisuus.

Arvio: Hiukan yksiuloitteinen eikä kovin tasapainoinen Laphroaig. 83/100

Bowmore Voyage 56%

Bowmoren portviiniviimeistelty Voyage on aina jostain syystä kiertänyt minut kaukaa. Olen maistanut Claretin, Dawnin, Duskin ja jopa vanhan Darkestin, mutta Voyage listoiltani puuttuu saman aikakauden pullotteiden joukosta.

Aika ajoin käydään keskustelua siitä, onko Voyage kypsynyt vai ainoastaan viimeistelty portviinissä. Pullon mukana tulevassa pakkauksessa ja vihkossa kuitenkin lukee selvästi: ”Matured in traditional Bourbon Casks and finished in Ruby Port Pipes.”

On aika hiljentyä maistamaan klassikkoa, joka on jakanut rajusti mielipiteitä julkaisemisestaan saakka.

Bowmore Voyage

(56%, OB, 2000, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavua, salmiakkia. Paksu ja lämmin laventelisuus, mustaherukkaa, viinisyyttä. Tummaa suklaata, luumuja, vadelmaa. Merellinen turpeisuus, suolaa ja nuotiohiillosta. Tervaa. Hieno balanssi makean ja suolaisen välillä. Erittäin runsas ja kutsuva, portviininen ja lakritsinen. Vesilisä tuo hunajaa ja minttua.

Maku: Mustaherukkainen, lakritsinen ja laventelinen. Tervaleijonaa, mietoa savuisuutta, suolaisuutta, hiukan lihaisuuttakin (savumakkaraa). Portviini tuo makeutta ja lämpöä, kokonaisuus on erinomaisesti tasapainossa makean ja suolaisen suhteen. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja muhkean täyteläinen. Tummaa suklaata, rusinoita, luumua, minttua. Jälkimaku on suolaisen salmiakkinen, portviininen, makean turpeinen, tervainen, erittäin pitkä. Huikea viski! Vesilisällä sitruksiuus ja vaniljaisuus heräävät. Huippua!

Arvio: Maineensa veroinen viskiklassikko. Hands down. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 6). Smoke On The Water, ”Upea makukokonaisuus”.