Kirjoittaja: Lauri

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail 43%

Gordon & MacPhail on julkaissut lisenssillä 15-vuotista Linkwoodia ilmeisesti ainakin hämyiseltä 1970-luvulta saakka. Nykyisessä vattauksessa on mukana sekä first fill- että refill-sherrytynnyreitä.

Tunnustan jo heti tässä vaiheessa, että olen alkanut pitää Linkwoodin tuotannosta jatkuvasti enemmän. Odotukset ovat jälleen korkealla.

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 2011*, Licensed Bottling, First Fill and Refill Sherry Casks, 35 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, nahkainen ja makean sherryinen. Suklaata, saksanpähkinää, piipputupakkaa, huonekaluvahaa, pientä nuotiosavua taustalla, palvikinkkua. Herkkä kukkaisuus kaiken keskellä. Punaista omenaa, halvaa, kinuskia, neilikkaa, mansikkaa, vaniljaa. Todella hieno tuoksu. Sokerinen makeus ja vahamainen tammisuus toimivat upeasti.

Maku: Luumuinen, tumman suklainen ja varsin maltainen. Selvästi tanniinisempi ja karvaampi kuin makea tuoksu antoi odottaa. Runsaasti mausteisuutta, mustaa teetä, mustaherukkamarmeladia. Saksanpähkinää, voita, rotevaa tammisuutta. Varsin kermamainen suutuntuma, johon tammi tuo kuitenkin oman sävynsä. Jälkimaku on suoraviivaisen tamminen, mausteinen, pähkinäinen ja sherryinen. Kinuskinen makeus löytyy vähitellen, ja finaali kasvaa omenan ja luumun kautta oikein hienosti – ja varsin pitkäksi.

Arvio: Upean tuoksuinen viski ei täysin lunasta maussa lupaustaan, mutta hieno se on silti. Odottamattoman hieno oikeastaan, kun kyseessä on vain kierrekorkkituote. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 8). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet), 75/100 (Dave Broom). Dramming 83/100.

Kavalan Solist Ex-Bourbon Cask 58,2%

Kavalan Solist Sherry Cask teki minuun taannoin sen verran suuren vaikutuksen, että myös tämä ex-bourbonissa kypsynyt versio piti saada käsittelyyn.

Kavalanin hiukan uudempi sherrykypsytetty Solist oli muuten myös Malt Maniacs -jengin mieleen, kun palkintoja äskettäin jaettiin. Nämä Solistit ovat siis kertaeriä, Conductorit taas sekoituksia useammista tynnyreistä – taiwanilaisilla on ihan oma musikaalinen logiikkansa näissä.

Kavalan Solist Ex-Bourbon Cask

(58,2%, OB, NAS, 2011, Ex-Bourbon Casks, 48 ml miniature)

Tuoksu: Erittäin vaniljainen – vaniljajäätelöä ja makeaa vaniljakastiketta. Kookosmaitoa, banaania, omenahilloa. Vahamaisuutta, pehmeää tammisuutta, akaasiahunajaa. Sokerisuutta. Bourbonkypsytystä hienoimmillaan, ilmeisen nuori viski kuitenkin kyseessä. Vesilisä irrottaa karkkisuutta, hedelmäpurkkaa.

Maku: Vaniljainen ja rapsakan tamminen, mausteinen ja iso. Suutuntuma on mielenkiintoinen yhdistelmä äkkimakeaa hedelmäisyyttä ja kuivattavia tanniineja. Vahamaisuus tulee trooppisten hedelmien kautta. Vesimelonia, mangoa, kypsää kiiviä ja banaania. Runsas mausteisuus tuo ryhtiä. Jälkimaku on omenainen, vaniljainen, hunajainen ja nuorekkaan tamminen. Paahteisuutta, mustaa teetä, hiukan hapokkuuttakin. Mukavasti on finaalilla mittaa. Vesilisällä mausta alkaa erottua kookoslastuja ja inkivääriä. Kestää vettä erinomaisen hyvin, ja kun tanniinisuus helpottaa, makupaletti alkaa todella loistaa.

Arvio: Kunnon vaniljapommi. Bourbonkypsytyksen juhlaa, täynnä makeutta ja räiskettä. 88/100

Glenglassaugh 30 yo 44,8%

Elokuussa 2013 julkaistu Glenglassaugh-pullote oli ensimmäinen uuden omistajan eli Billy Walkerin johtaman joukkueen alaisuudessa. Varastoissa oli riittävästi viskiä 30-vuotiasta varten, joten siihen päädyttiin.

Tislaamon aiemmista vaiheista voi lukea Ian Buxtonin pätevästä Glenglassaugh-teoksesta. Olen tätä kolmekymppistä maistanut aiemminkin, mutta nyt haluan syventyä siihen vielä rauhassa.

Glenglassaugh 30 yo

(44,8%, OB, 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen ja tiivis. Siirappia, pähkinäisyyttä, kovaa toffeeta. Makeaa sherryisyyttä. Kuiva tammisuus, huonekaluvahaa, mehiläisvahaa. Makeaa appelsiinia, aprikoosia, yrttiteetä. Tiettyä kirpeyttä myös, hapokasta maltaisuutta, eucalyptusta. Vesilisä nostaa esiin minttua, ruohoisuutta, apilankukkaa. Nam.

Maku: Hunajaisuus ja konsentroitunut makeus ovat heti kielen päällä. Aprikoosia, hilloisuutta, makeaa mausteisuutta. Samalla tammi tuntuu melko voimakkaana ja aavistuksen puisevana. Maltaisuus on hapokasta ja sitruksisen kirpeää. Suutuntuma on öljyinen, viskin runko kannattelee makujen painon juuri ja juuri. Tiettyä piimäistä happamuutta tässä on, taatelikakkua ja sherryistä karvautta. Herukkaisuutta, joulukakun mausteita. Jälkimaku on pähkinäinen, toffeemaisen makea, suklainen, hilloinen, silti tammisuudessa aavistuksen kova. Korkeintaan keskipitkä. Vesilisä vapauttaa minttua ja tuo makuun miellyttävää kukkaisuutta.

Arvio: Nenässä upea mutta suussa aivan väsymyksen rajoilla kulkeva ikäviski. Hieno totta kai. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Royal Lochnagar 2000/2012 Distillers Edition 40%

Royal Lochnagarin Distillers Edition on viimeistelty Moscatel-jälkiruokaviiniin käytetyissä tynnyreissä. Myönnän, että sydämessäni on aina ollut pehmeä kohta Royal Lochnagarille, mutta tämä finistely hiukan epäilyttää.

Royal Lochnagar 2000/2012 Distillers Edition

(40%, OB, 2000–2012, Moscatel Finish, Batch RW/00-12W, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti makeaa mallasta. Parfyymimäinen hedelmäisyys. Huomattavasti mansikkaa. Viinisyyttä ja sokerisuutta. Briossia, vaniljaa, kukkaisuutta. Pyöreä, pehmeä ja makea kokonaisuus, silti hiukan… keinotekoinen. Aavistus tuoretta ruohoa, kermaisuutta, tomusokeria. Mielenkiintoinen kattaus sinänsä.

Maku: Pehmeä ja makea. Mansikkaa, viinisyyttä, punaista omenaa, mandariinia. Nuorekas tamminen puraisu. Weetabixia, hiivaleipää, imelää maltaisuutta. Varsin hapokas sivujuonne, tanniineja ja napakkaa mausteisuutta. Suutuntuma muuttuu makeasta karvaaksi matkan varrella. Jälkimaku onkin sitten todella karkkinen: mansikkaa, toffeeta, hedelmäpurkkaa ja piparminttua (Polka-karamelleja). Tammisuutta, viinisyyttä, mausteisuutta, mustan teen kitkeryyttä, lopuksi vielä hunajaa, vaniljaa. Yllättävän pitkä finaali.

Arvio: Omalaatuinen ja mielenkiintoinen tapaus. Mansikkaisuus jäi välittömästi mieleen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

Ardbeg 1977/2004, 46%

Dr Bill eli Glenmorangien Bill Lumsden on sitä mieltä, että vuoden 1977 vuosikertajulkaisu on Ardbegin paras. Toisaalta moni liputtaa vuoden 1975 vuosikerran puolesta. Hajaääniä menee myös vuoden 1978 vuosikerralle.

Ardbeg 1974 Provenanceen ja moniin tislaamon 1970-luvun single cask -pullotteisiin verrattuna ne eivät ole olleet aivan yhtä haluttuja, mutta ehkä niistä silti voi puhua yhden aikakauden klassikkoina.

Nyt on aika maistaa ajatuksella, mistä vuonna 1977 tislattu ja vuonna 2004 pullotettu Ardbeg on tehty.

Ardbeg 1977/2004

(46%, OB, 1977–2004, Batch L4, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja sitruksinen, varsin merellinen ja suolainen. Hiilistä savua, palvikinkkua, antiseptisiä aineita. Kuivaa tammisuutta, kovia toffeekarkkeja. Yleisilme on varsin kuiva ja intensiivinen. Vaniljaa, sitruunavaahtoa, mustikkaa, salmiakkia, hiukan kaakaota. Upea on, raikas ja tyylikäs. Vesilisä tuo tuoksuun tiettyä rasvaisuutta ja kermaisuutta, toisaalta taas merilevän kaltaisia aromeja.

Maku: Savuinen, lääkemäinen ja vaniljainen. Mahtava balanssi ja harmonia, vaikka kokonaisuus on voimakas. Tammisuus on kuivaa ja herkullista. Pehmeää hiilisavua, sitruunaa, vihreää omenaa, suolaa, jodia. Kaikkineen suolaisuus ja lääkemäisyys hallitsevat, vain kovan toffeekarkin ja akaasiahunajan makeus tuntuvat. Salmiakkia ja kaakaojauhetta löytyy maun tummassa loppuvaiheessa. Jälkimaku on suolainen ja tervainen, salmiakkinen ja pehmeän nuotiosavuinen. Hunajaa, vaniljaa, herukkaisuutta, kahvia, tummaa paahtoa. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisällä makuun tulee kermaisuutta ja mentholin raikkautta.

Arvio: Iän tuoma tamminen tyylikkyys nostaa tämän aivan omalle tasolleen. Suuri elämys. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 2).

The Macallan Ruby 43%

The Macallan lanseerasi Rubyn pari vuotta sitten 1824 Series -tuotesarjan lippulaivaksi. Koko sarja on kuvastanut tislaamon nykytilaa, jossa ratsastetaan ikivanhalla vuosiluvulla mutta ikämerkitsemättömillä viskeillä.

Maistoin pari päivää sitten saman sarjan Amberin. Täytyy tarkastaa, onko sarjan kallein tuote yhtään parempi vai onko Macallan todella vajonnut varjoksi menneestä loistostaan.

The Macallan Ruby

(43%, OB, +/- 2014, 1824 Series, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, kahvinen ja nahkainen. Roteva, viininen sherryisyys. Varsin tupakkainen ja tumma vaikutelma. Kuivattuja luumuja, vadelmahilloa, karvasmantelilikööriä, joulukakkua, taatelia, tummaa suklaata. Hiukan kitkerä vivahde, tammi pilkistää esiin yllättävän nuorekkaana ja särmikkäänä. Siirappisuus on ikään kuin pinnassa, mutta vahamaisuuden alla kytee tiettyä pistävyyttä.

Maku: Rusinainen ja suklainen heti alkuun, mutta maltaisuus on yllättävän selkeästi heti läsnä, samoin tuore tammisuus. Sherry ei ole täysin integroitunut, tammi paistaa läpi ja luo hiukan epäkypsää kerroksellisuutta. Luumu ja taateli maistuva toki pinnassa hienosti, samoin siirappiset sekahedelmät ja joulukakun mausteet. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja vahamainen. Body antaa kuitenkin yllättävän herkästi periksi, vaikka makupaletti on omalla tavallaan iso ja viininen. Jälkimaku on varsin tanniininen, nahkainen ja tupakkainen. Kahvista karvautta, neilikkaa, kanelia, saksanpähkinää, kaakaota, jotain liköörimäistä. Varsin pitkä finaali kehittyy lopulta oikein hienoksi.

Arvio: Iso ja varsin vivahteikas viski, mutta jotain rakenneltua ja epäkypsää tässä silti on. Haluaisin pitää tästä selvästi enemmän, mutta jotain olennaista puuttuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 84/100.

Highland Park 1996/2014, Malts of Scotland 54,2%

Täysin ex-bourbonissa kypsyneet Highland Parkit ovat olleet verraten harvinaisia, ja Valhalla-sarjan Freya tuntui sen takia jopa yllättävältä. Nyt maistelussa sitä pari vuotta iäkkäämpi kaveri Malts of Scotlandilta.

Highland Park 1996/2014, Malts of Scotland

(54,2%, Malts of Scotland, 1996–2014, Cask No. MoS 14040, Bourbon Hogshead, 240 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Rasvainen ja kukkainen, sitruksinen ja hunajainen. Iso bourbontuoksu. Vartalovoidetta, ruohoisuutta, kookosmaitoa, mantelia. Kirpeä havuisuus. Kovia hedelmäkarkkeja ja makeaa kermatoffeeta. Pieni nuotisavu taustalla. Herkullinen! Vesilisä nostaa esiin nestesaippuaa, aloe veraa, hiukan jyväisyyttäkin.

Maku: Silkkinen suutuntuma, mutta likainen rasvaisuus, tunkkainen turpeisuus ja tumma yrttisyys ovat heti vahvasti esillä. Hedelmäiseen ja kukkeaan tuoksuun verrattuna maku on järeä ja tummasävyinen, joskin maukas omalla tavallaan. Maltaisuutta, yrttiteetä, kirpeää omenaa, vaniljaa, kookosta, hunajaa, mantelia, hiukan tummaa suklaatakin. Jälkimaku on rouhean tamminen ja tanniininen, profiililtaan varsin ohut. Havuisuus, turve, yrtit ja musta tee maistuvat melko pitkään. Vesilisällä tulee päärynän ja banaanin sävyjä.

Arvio: Erilainen HP. Tuoksu ja maku ovat jopa häiritsevästi epäsynkassa, vaikka tämä on kokonaisuutena ihan maukas tapaus. 86/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 003, 55,3%

Laphroaigin Cask Strengthiä alettiin julkaista batch-numeroinnilla vuonna 2009, vaikka 10-vuotias CS on ollut osa tislaamon valikoimaa jo koko 2000-luvun.

Nyt käsissä on Batch 003 vuodelta 2011. Jos uusissa Lappareissa on ollut pientä voimattomuutta, tässä ei ainakaan alkoholiprosentin perusteella sellaista pitäisi esiintyä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 003

(55,3%, OB, 2011, Batch #003, Jan.11, 70 cl)

Tuoksu: Lääkemäinen ja savuinen, paahteinen ja runsas. Suolaa, jodia, merilevää, merellisyyttä. Märkiä köysiä, nuotion tuhkaa. Sitruksisuutta, punaista omenaa, greippiä. Makeaa tammisuutta, mausteisuutta, yrttejä, jotain kaktusmaista. Upea. Vesilisä vapauttaa hunajaisuutta ja pehmeää toffeefudgea.

Maku: Savuinen, hetkellisesti makea ja kaikkineen varsin intensiivinen. Mahtava lääkemäisyys, suola ja jodi. Salmiakkia, tuhkaa, lihaisuutta. Tammisuus maistuu tuoreena ja makeana, erinomaisesti balanssissa kaiken suhteen. Makeaa sitruksisuutta, greipin kirpeyttä, pientä hunajaisuutta samalla. Vähitellen suutuntuma kuivuu, paahteisuus ja tuhkaisuus korostuvat. Hiukan lyijykynää taustalla. Jälkimaku alkaa savuisena ja makean omenaisena. Paksu turpeisuus ja paahteisuus, suola ja tammen makeus maistuvat varsin pitkään. Herkullinen ja voimakas finaali. Vesilisä korostaa apteekin salmiakkia ja tiettyä tervaisuutta. Nam.

Arvio: Erinomainen viski, parasta Laphroaigia tässä ikäluokassa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

The Macallan Amber 40%

Amber on Macallanin vuonna 2012 lanseeraaman 1824 Seriesin edullisin tuote – jokaisen todellisen anorakin kauhu, kimaltavasti pakattu nasseviski ja muutenkin yltiöpäisen brändäyksen tulos.

On aika maistaa se avoimin mielin, anorakki kaukana naulakossa.

The Macallan Amber

(40%, OB, NAS, +/- 2014, 1824 Series, 5 cl miniature)

Tuoksu: Paksua maltaisuutta ja rasvattua mokkanahkaa. Aamupuuroa, piparkakkutaikinaa, ylikypsiä sekahedelmiä. Appelsiinimehua. Sitrusmaisen makeaa kirpeyttä ja siirappista makeutta. Taustalla jotain lenseää, kosteaa pahvia ja ummehtuneisuutta. Heinää ja ruohoa. Ei erityisemmin säväytä.

Maku: Pehmeä ja kermainen, maltainen ja mehukas. Selvä parannus tuoksusta, hetkellisesti yllättävänkin roteva sherry näyttäytyy. Rusinaisuutta, piparkakkua, voikeksiä, toffeeta, siirappia. Varsin makea ja täyteläinen, joskin kypsymätön vielä monin puolin. Tammisuus puree vaihtelevasti, mausteisuus on hiukan levotonta. Jälkimaku on pehmeän kermainen, maitosuklainen ja miellyttävä. Nuorekas tammi ei lyö enää jälkimaussa yli missään vaiheessa. Mieto mausteisuus, kermatoffee ja siirappi kestävät keskipitkän finaalin loppuun asti.

Arvio: Jos lenseästä tuoksusta pääsee yli, Amberin makumaailma on omassa genressään varsin toimiva. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

The Balvenie Tun 1401 Batch #8, 50,2%

The Balvenie Tun 1401 on yksi Balvenien tislaamomestarin David Stewartin suurista taidonnäytteistä. Hän on valinnut omin käsin pullotuseriin sopivat tynnyrit ja naittanut sekoituksensa sittemmin kuuluisaksi tulleessa, kahden tuhannen litran vetoisessa Tun 1401 -sekoitusastiassa.

Tun 1401 -sarja päättyi viime vuoden lopussa yhdeksänteen julkaisuerään, ja tänä vuonna sen tilalle lanseerattiin Tun 1509. Kyseinen kypsytysastia on neljä kertaa suurempi kuin vanha 1401, ja hinnatkin ovat välittömästi nousseet. Dave Stewart sekoittaa kuitenkin edelleen, joten ehkä laatukin pitää kutinsa.

Tun 1401 Batch #8 on yhdistelmä yhdeksässä amerikkalaisessa ex-bourbontynnyrissä ja kolmessa eurooppalaisessa ex-sherrytynnyrissä kypsynyttä viskiä. Pääosa tynnyreistä on 1970-luvulta, kaksi 1980-luvulta ja yksi vuodelta 1991. Väri viittaa siihen, että sherryvaikutus olisi melko huomattavaa.

The Balvenie Tun 1401 Batch #8

(50,2%, OB, 2013, Batch #8, 2700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaakaomainen, raikkaan mentholinen. Kuiva tammisuus korostuu. Yrttisyyttä ja herukkaisuutta, pähkinäisyyttä ja – ennen kaikkea – hunajaisuutta. Hunaja tulee upeasti läpi, samoin mehiläisvaha. Kovia hedelmäkarkkeja, kovaa toffeeta, Toffifee-karkkeja. Huonekaluvahaa, anista. Monitasoinen ja kiinnostava, loistava balanssi makeuden ja raikkauden välillä. Vesilisä tuo esiin bourbonsävyjä: vaniljaa, briossia, sitruksisuutta.

Maku: Suklaata ja kuivaa tammisuutta, mahtava yhdistelmä. Öljyinen ja silti raikas suutuntuma, anista ja mentholia riittää. Napakka mausteisuus: neilikkaa, kanelia, inkivääriä, hiukan maustepippuriakin. Hunajaisuus toimii todella hienosti, sitä tukemassa on herkullinen, kova toffee. Mehiläisvahaa, rusinaa, luumuhilloa, kahvisuutta, mantelia, piparminttua, hiukan limettiä. Huimasti tasoja. Jälkimaku alkaa kuivalla tammella, lakritsilla ja kahvilla, kunnes painuu varsin paahteiseksi, pähkinäiseksi ja pippuriseksi. Sen jälkeen hunaja ja herukkaisuus nousevat – wow. Pitkä ja loistokas finaali. Vesilisä tuo vaniljaisia ja hedelmäisiä sävyjä (banaania) pintaan.

Arvio: Kuivan tamminen ja tiiviin hunajainen viski, josta tasot eivät lopu kesken. Vähemmän sherryvaikutusta kuin väri antoi olettaa, mutta sielua tässä on sitäkin enemmän. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 92/100. Whisky Magazine 92/100 (Neil Ridley), 90/100 (Rob Allanson).