Kirjoittaja: Lauri

Jura Superstition 43%

Vuonna 1810 perustetun Juran Superstitioniin käytetyt vanhimmat viskit ovat 21- ja 30-vuotiaita, mutta silti valtaosa siitä on nuorta heavily peated -viskiä. Ei muuta kuin maistamaan.

Jura Superstition

(43%, OB, NAS, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen ja pehmeän turpeinen. Lötsähtänyt kakkupohja, jonka päällä on tummuneita banaaneja. Todella rasvainen ja raskas vaikutelma. Hedelmäisyys on savuista ja ylikypsää. Saippumainen vaikutelma, appelsiinimarmeladia ja päärynää.

Maku: Äitelään tuoksuun nähden yllättävän lempeä ja pyöreä. Paksun maltainen ja ronski ensivaikutelma. Tietty ”juramaisuus” tuntuu, öljyinen suutuntuma ja tanniininen makeus. Jälkiruokaviiniä, kypsiä hedelmiä, sherryä, mallasta… Hyvä kattaus. Jälkimaku on makean hedelmäinen, pehmeän turpeinen ja mukava.

Arvio: Tuoksu luo ennakkoluuloja, siinä mielessä viski on nimensä veroinen. Makea ja miellyttävä kokonaisuus, joskaan ei herätä suuria intohimoja. Vierekkäin maisteltuna Juran 16-vuotias on selvästi tätä mausteisempi sekä tuoksun että maun osalta. Siinä on kanelia, kun tässä on läpitunkeva turve. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Dramming 84/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 2).

Royal Lochnagar 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s 58,5%

Royal Lochnagar aloitti vuonna 1845 maatilatislaamona, ja vuonna 1848 sen johtaja John Begg keksi kutsua prinssi Albertin maistamaan uutta viskiä. Prinssi saapuikin varoittamatta tislaamoon kuningatar Viktorian ja lastensa kanssa. Siitä lähtien tislaamo on käyttänyt etuliitettä Royal ja sen tuotteet ovat kuuluneet Balmoralin linnan vakiovarustukseen.

Tämä Cadenheadin pullote on kypsynyt uudelleenhiilletyssä butt-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä (noin 500 litraa). Tällaisella re-charrauksella voidaan siis elvyttää melko elähtänytkin tynnyri uuteen käyttöön. Mitään savunmakuja sieltä on turha odottaa, enemmänkin makeutta.

Royal Lochnagar 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s

(58,5%, Cadenhead’s Cask Ends, 1996–2009, recharred butt, 20 cl)

Tuoksu: Vahva ananas! Myös muita hedelmiä: kuivattua aprikoosia, persikkaa. Maltaisuus tuntuu pistävänä ja hiukan puumaisena. Alkoholi tulee makeana läpi. Lisätyllä vedellä kukkaisuus nousee hedelmien rinnalle.

Maku: Makean karamellimainen ja jotenkin ”tiivis”. Pyöreä suutuntuma. Maun keskivaiheilla hedelmäisyys korostuu, etenkin ananas. Jännittävä lakritsaisuus nousee esiin, sen jälkeen siirappisuus. Jälkimaku tulee maltaisena ja tammisena, lämmittää pitkään. Lisätyllä vedellä karamellimaisuus korostuu.

Arvio: Tasapainoinen ja yllättävän monipuolinen makukokemus. Ananas jää mieleen. 85/100

Bowmore 12 yo 40% (2012)

Bowmore on yksi maailman vanhimmista viskitislaamoista. Se aloitti vuonna 1779. Tislaamo mallastaa edelleen 40 prosenttia käyttämästään ohrasta itse, loput se ostaa Port Elleniltä. Nyt maistelussa vanha tuttu 12-vuotias.

Bowmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäisen savuinen. Mangoa, hunajamelonia, appelsiinia. Pehmeän lihaisa turve tuoksuu. Sen taustalla on mallasta ja pientä kitkeryyttä (bensaa, kumisaapasta).

Maku: Onpa pehmeä ja lihaisan pyöreä suutuntuma! Täyttää suun, ei potki yhtään. Savuisuus on edelleen hyvin makeaa ja herkullista. Pehmeä hedelmäisyys kulkee mukana koko ajan. Tiettyä suklaisuutta (tummaa suklaata, kaakaota) tuntuu. Jälkimaku jää kuitenkin hyvin ohueksi, enää vain turve ja palvikinkku maistuvat.

Arvio: Miellyttävä, kevyen savuinen ja hedelmäisen lihaisa Islay-viski. Ulottuvuuksia löytyy toki vielä vähän, mutta mahdollisuuksia makupaletissa on paljon. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 11). Smoke On The Water, ”Perushyvä”.

Bladnoch 18 yo 1993/2011, Signatory 43%

Vuonna 1817 perustettu Bladnoch on yksi alamaiden harvoista edelleen toimivista tislaamoista. Vuonna 1995 irlantilainen Raymond Armstrong osti sen United Distillersiltä. Tislaus alkoi uudelleen vuonna 2000.

Tämä Signatoryn pullote on mielenkiintoinen yhdistelmä kahdesta tynnyristä. Viski on siis kypsynyt kahdessa hogshead-kokoisessa tynnyrissä, joista toinen on ex-sherry- ja toinen ex-bourbontynnyrissä (kumpikin noin 225 litraa).

Bladnoch 18 yo 1993/2011, Signatory

(43%, Signatory, 8.3.1993–14.9.2011, hogsheads, Cask No’s 757 + 758, 892 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja raikas. Kirpeät esterit: orvokkia, kanervaa, minttua, vaniljaa. Omenapuuroa, päärynää. Hyvin erottuvat tasot. Yleisvaikutelma on kevyt mutta jotenkin tyylikäs.

Maku: Ruohoisuus seuraa tuoksua, maku on kirpeän raikas ja tuore (minttua) heti alusta asti. Alamaan viskiksi suutuntuma on odottamattoman herkkä ja kuiva, ei ollenkaan öljyinen tai tukkoinen. Tietty lakritsaisuus ja mieto turpeisuus nousevat maun keskivaiheilla, jostain tulee jopa henkäys tervaleijonaa. Jälkimaku liukenee niistä. Miellyttävän tasapainoinen näin kevyeksi viskiksi!

Arvio: Oivallinen, joskin hyvin kevyt viski. Kesäisen raikas ja tasapainoinen kokonaisuus. 85/100

Kilchoman Sherry Cask 46%

Kilchoman on päässyt ensimmäisten tynnyriensä kanssa jo sellaiseen ikään, että se voi julkaista eri versiota. Maatilatislaamon tätä sherryversiota on tuotettu vain 6 000 pulloa.

Viisivuotias viski on viettänyt koko kypsytysaikansa entisissä Miguel Martinin ex-oloroso-sherrytynnyreissä (fresh butt).

Kilchoman Sherry Cask

(46%, OB, NAS, 2012, 6 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nokisavun tuntee heti. Kuivan savun takaa nousee paksu sherry: joulun hedelmäkakku savuttaa vahvasti. Erikoinen tuoksu, ei voi muuta sanoa. Jotain punaista tässä on, haljenneita uuniomenia. BBQ-fiilis, possun nahka käristyy turpeensavussa. Hiukan epäpuhdas kokonaisuus, tasot eivät erotu kovinkaan selvästi.

Maku: Sherryn makeus saa hienoisen yliotteen heti, BBQ-kastike nousee pääosaan. Rasvaa ja lihaa! Maku peilaa tuoksua hyvin. Ensimaun jälkeen suutuntuma ohenee ja savu alkaa pistää läpi. Lopulta tammisuus kuivattaa suun ja jättää kielelle tummaa kitkeryyttä. Omituinen jälkimaku, hiukan palanut, savuinen ja imelä.

Arvio: Erikoinen tapaus. Ei ihme, että on jakanut rajusti mielipiteitä. Tynnyri dominoi nuorta viskiä, se on selvä. Mutta jotain omituisen kiehtovaakin tässä on. Ei jätä kylmäksi! 82/100

Edradour 10 yo 40%

Edradour on Skotlannin pienin tislaamo, ja sitä pyörittää vain kolme miestä. Alun perin Edradour perustettiin vuonna 1825, mutta nykyisissä tiloissa se on toiminut vuodesta 1837. Omistajana on Andrew Symingtonin Signatory ja käsissämme tänään tislaamon peruskymppi.

Edradour 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Paksun sherryinen ja maltainen. Rotevampi kuin olin etukäteen luullut. Kypsiä hedelmiä, persikoita ja luumuja, appelsiinia. Karvasmantelia. Öljyinen ja vähän tunkkainen vaikutelma. Kukkaisuudesta tulee lähinnä kasvihuone mieleen.

Maku: Ohuempi ja laimeampi kuin tuoksu antaa odottaa, mutta ei silti ollenkaan huono. Ensimaussa makea kermatoffee miellyttää. Sen jälkeen maltaisuus on hyvin kevyt ja sävytön. Hiukan kanelia ja säilöttyjä hedelmiä (persikkaa) löytyy maun keskivaiheilta. Jälkimaku on hennon maltainen, lyhyt ja ujo.

Arvio: Mainettaan parempi perusmalt. Tuoksu ei juuri houkuttele, mutta maun reipas kermatoffee ilahduttaa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Ben Nevis 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s 57,1%

Vuonna 1825 perustettu Ben Nevis sijaitsee Britannian korkeimman vuoren juurella. Se saa vetensä vuoren rinteeltä virtaavasta purosta. Tämä Cadenhead’s-pullote on peräisin hogshead-koon ex-bourbontynnyrissä (225 litraa).

Ben Nevis 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s

(57,1%, Cadenhead’s Cask Ends, 1996–3/2009, bourbon hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen, ruohoinen, hiukan karvas. Appelsiinia, kookosta, kiillotusainetta. Paahteisuutta. Pistävän maltainen. Ei houkuttele.

Maku: Ensipuraisu on voimakkaan sitruksinen, kuiva ja kukkainen. Vahvat tanniinit suipistavat heti suuta. Monivitamiinimehu (mango-aprikoosinektari) maistuu voimakkaasti. Jälkimaku on tamminen ja kirpeä. Veden lisääminen voimistaa mehua ja hedelmäisyyttä entisestään, vahvat esterit ja vahamaisuus korostuvat.

Arvio: Kuiva ja kukkainen, melkein läpinäkyvä viski on kuin huokaus pakkaspäivänä. Makupaletti jää monivitamiininektarista huolimatta liian kapeaksi, jotta herättäisi suurempia tunteita. 79/100

Tomintoul 10 yo 40%

Tomintoul on moderni tislaamo, perustettu vuonna 1965 ja laajennettu nykyiseen kokoonsa vuonna 1974. Korkeat tislauspannut aiheuttavat paljon takaisinvirtausta, joten viski on kevyttä. Valtaosa tuotannosta kuluu Whyte & Mackayn sekoiteviskeihin.

Tislaamon kymppivuotias on valmistajansa ilmoituksen mukaan kypsynyt osin entisissä bourbontynnyreissä, osin hogshead-kokoisissa bourbontynnyreissä (225 litraa, refill) ja osin oloroso-sherryyn käytetyissä butt-kokoisissa tynnyreissä (500 litraa).

Tomintoul 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Kukkainen. Ruohoa ja apilaa. Maltainen, oluen vivahteita. Tiettyä kuparisuutta ja vähän märkää villasukkaa. Mätää appelsiinia? Kirpeys on tukahdutettua, tuoksu ei aukea. Hyvin kevyt vaikutelma.

Maku: Hennon maltainen. Kukkia ja hedelmiä, mieto ensituntuma. Blendimäinen kainous vaivaa. Ruohoisuus on silti puhdasta. Body on niin ohut, että viskistä on vaikea saada otetta. Orvokkimainen hentous jatkuu vaisuun jälkimakuun saakka. Lopussa tuntuu kuin olisi juonut vodkaa, samanlainen tylppä alkoholimaisuus nousee pintaan. Jälkimaku haipuu kevyen maltaisena nopeasti pois.

Arvio: Kevyin maistamani single malt. Ryhditön. Ei silti huono, vain mitäänsanomaton. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Dramming 71/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 3).

Craigellachie 12 yo 2000/2012, Douglas Laing 50%

Craigellachie perustettiin 1891 ja rakennettiin uudestaan heti 1896. Suuri remontti tehtiin 1965, ja siitä asti Craigellachie on kuulunut pitkään White Horse -sekoiteviskin pääraaka-aineisiin.

Nyt käsillä oleva Douglas Laing -pullote on kypsynyt butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä (noin 500 litraa). Ei muuta kuin maistamaan.

Craigellachie 12 yo 2000/2012, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, Advance Sample, 2/2000–8/2012, Sherry Butt, Cask (DL ref) #8040, 20 cl)

Tuoksu: Oloroso-sherry lyö läpi. Voimakas marsipaani. Säilykekirsikkaa. Jotain pesuainetta ja silkkaa alkoholia. Vähän eltaantunut yleisvaikutelma. Ei houkuttele. Maltaisuuden ympärillä saippuakupla.

Maku: Kuivempi kuin tuoksu antaa odottaa – ja vähän maukkaampi. Alkuun maistuu hedelmäkakku, ja hetken suutuntuma on pyöreä kuin Glenfiddichissä. Balanssi on tosin vähän kateissa kaiken aikaa. Makeus alkaa korostua, mukaan tulee aamiaismuroja sokerikuorrutuksella. Inkivääriä ja pientä pippuria nousee tammisen maltaisuuden päälle. Jälkimaku on makean hedelmäinen ja pyöreän sherryinen – mutta lyhyt.

Arvio: Ilkeä tuoksu muuttuu mukavaksi perusviskiksi. Ei silti mikään elämys. 77/100

Hazelburn CV 46%

Hazelburn on pienin Springbankin kolmesta viskimerkistä, ja sekin nimetty lopetetun Campbeltown-tislaamon mukaan. Se tislataan kolmeen kertaan, eikä siihen käytettävää mallasta ole kuivatettu turpeensavulla.

Nyt maistelussa Hazelburnin yleispätevä CV-pullote. Hazelburnia ei pidä muuten sekoittaa Hazelwoodiin, jota The Balvenien ja Glenfiddichin omistaja tislaa Kininvien tislaamolla (okei, Kininvieltä saadaan niin harvoin mitään pullotteita, että sekaannuksen vaara lienee pieni).

Hazelburn CV

(46%, OB, NAS, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Voimakkaan hedelmäinen – aprikoosia, appelsiinia, luumua. Mustia oliiveja. Aika terävä, vähän liuotinmainen, hedelmäiseksi kuivahko. Ei järin kutsuva eikä mitenkään springbankmainen.

Maku: Hedelmäinen lähtö, mutta kapealla makuprofiililla. Tietty öljyinen ja ruohoinen Springbank-ailahdus tulee keskivaiheilla, mutta loppua kohden kuivatut hedelmät ja maltaisuus voimistuvat. Toffee jää taakse ja kuiva mausteisuus nousee pintaan. Jälkimaussa tuntuu taas aprikoosia ja appelsiinia, mutta maku on kapea.

Arvio: Vaatimaton esitys. Hedelmäistä mallasta ja kuivaa pistävyyttä. Tässä ei ole mitään sellaista, mikä jäisi erityisen myönteisenä mieleen. Maku on sekava eivätkä nyanssit erotu. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whiskynotes 70/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 12).